THE AFTONS – Feeling Good
(Triola JLCD 73)
Jo 1990-luvun alussa vesille laskettu oululaisyhtye tulkitsee verevää rautalankaansa edellä ruodittuja The Dangermeniä ja Halibearsia monin verroin kotoisammilla ja helpposoutuisemmilla aalloilla. The Aftonsin perustajaporukasta sen miehistössä musisoivat edelleen rytmikitaristi Pentti Pasanen ja basisti Hantte Oivo. 2016 ryhmään liittyivät alkuperäisen soolokitaristin Olli Juvosen korvannut Raimo ”Rape” Iskulehto sekä rumpali Veijo Buska. Aikaisemmin orkesterilta on ilmestynyt kaksi pitkäsoittoa vuosina 2001 ja 2005 Twangsville-merkin kirjoilla sekä vino pino yksittäiskappaleita eri esittäjiä -kokoelmilla.
Mitään junioreita sällit eivät näin ollen enää ole, eikä sellainen ole myöskään heidän tämänhetkinen levy-yhtiönsä, 1940-luvulla julkaisutoiminnan käynnistänyt yhteispohjoismainen Triola. Päätyminen tätä nykyä Ruotsissa operatiivista päämajaansa pitävälle merkille on jo yhtyeen ”puoliruotsinkielistä” nimeäkin ajatellen luonteva ratkaisu. Lisäkontakteja länsinaapuriin on eittämättä bändille tarjonnut tuotantopuolella levyntekoon osallistunut Jori Venemies, jonka oma kokoonpano Pekka Tiilikainen & Beatmakers on niin ikään tuonut jonkin verran musiikkiaan markkinoille tämän sangen aktiivisen rautalankajulkaisijan kautta (vuonna 2022 Triolalla on ilmestynyt myös kokoelmalevyllinen Rami Hammar & The Riders -yhtyeen äänitteitä).
”Feeling Good” on Oulussa studiotaan pitävän Janne Huotarin äänittämä ja miksaama kokonaisuus, jonka yhdestätoista esityksestä viittä on kansainvälisestä leimastaan ja tietenkin tyystin instrumentaalisesta sisällöstään huolimatta siunattu riemastuttavasti suomenkielisillä kappalenimillä. Tämä isänmaallisuus on tarttunut myös eräisiin levyn lainaesityksiin, kuten Johnny & The Soundsin levyttämään avauskappaleeseen Öisin vain valvon (The Ivy Leaguen hitti Tossing And Turning), Seija Simolan värisyttävää Suomi-versiota otsikossaan siteeraavaan Kun aika on -sävelmään (Nino Rotan A Time For Us) sekä Eero Raittisen repertuaarista siepattuun Vanha holvikirkko -sinkun kääntöpuoleen Rakkaudelta näyttää (hitto vie) eli Peter Hummelstrandin Claes-Göran Hederströmin käyttöön kirjoittamaan iskelmään Det börjar verka kärlek, banne mej. Suomalaisuutta lävistävimmillään tuo serviisiin vielä Tapio Heinosen kirjoittama ja 1970-luvun alussa levyttämä melankolinen Syksyn sävel -kantri-iskelmä En kadu mitään.
Hetkittäin The Aftons muistaa suunnata katseensa myös kaukaisempiin maanosiin sekä samalla rokkaavampiin äänimaisemiin. Erääksi orkesterin mentoriksi vaikuttaa löytyneen Singaporessa 1960-luvulla toiminut The Quests -yhtye, jonka basistin Henry Chuan rustaama Tea Break sekä saman kompanjan 1966 levyttämä kesäisen hyväntuulinen I’m Feeling Good täydentävät levylle rautaisannoksen kaakkoisaasialaista eleki-perinnettä. Lisää eksotiikkaa tarjoaa 1950-luvun Argentiinaan juurensa venyttävä Una aventura mas. Rokkivaihde puolestaan isketään silmään kovassa cover-käytössä nykyisin kenties jo turhankin nuupahtaneella The Ventures -kiihdyttelyllä Yellow Jacket, aussikitaristi Martin Cilian The Atlantics -veteraanibändille alkujaan laatimalla surfilla Reef Break sekä korkeintaan eräänlaisen levynpäätösbonuksen varjolla valintana varovaisen hyväksynnän saavalla Lennon-McCartney -työstöllä I Saw Her Standing There.
Bändin omaa tuotantoa sen sijaan albumille olisi kernaasti kelpuuttanut enemmänkin. Tällä erää The Aftonsin henkilökohtaisten luomusten saldoksi jää nimittäin ainoastaan Rape Iskulehdon ideoima, ainakin oululaisille tuttuun kaupunkimiljööseen sijoitettu ja The Shadows -tuulahduksisella tanssilavalaukalla sympaattisesti kiitävä Heinäpää Twist.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 3/2023)
